“Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä – se on täynnä ikivanhaa ääntä.”

Seipäjärven kylässä sen oppii heti. Kun astuu vaaran rinteeltä alas järven rantaan niin ei kuule ensiksi omia askeliaan, vaan sen, mikä on ollut täällä ennen:
tuulen, joka kulkee samaa reittiä kuin porokarjat kulkivat vuosisatoja:
veden, joka tietää vieläkin kalastajien salaiset syvänteet:
metsän, joka kantaa mukanaan metsälappalaisten asumisen kajoa, sellaista hiljaista tietoa, jota ei kirjoiteta paperille vaan ihmisen sisimpään.

Täällä talot eivät nousseet kiireessä eivätkä tarinat syntyneet metelin keskellä.
Ne kehittyivät niin kuin pihka kypsyy puun sisässä: hitaasti, luonnostaan, ajan ja elämän tukemina.

Sota ei polttanut näitä nurkkia. Kylän hirsissä on yhä sen ajan jälki, jolloin rakennettiin käsin ja elettiin vuodenaikojen rytmissä.

Seipäjärvi ei huuda itseään kuuluville vaan se kutsuu. Se puhuttelee sillä vanhalla kielellä, joka ei synny suussa vaan sydämessä. Hiljaisuus ei ole täällä pakenemista ihmisten maailmasta vaan palaamista siihen, mitä ihminen on aina ollut ennen kuin hän unohti metsän kielen.

Ja kun ilta laskeutuu vaaran harjalle ja revontulet syttyvät, kuin salainen kirjoitus pohjoisen taivaalle, voi ymmärtää jotain sanojen tuolta puolen:
Seipäjärvi ei ole vain paikka kartalla vaan kohtaaminen — luonnon, ajan ja ihmisen välillä.

Seipäjärven ja ympäristön karttoja
A4 Kartta
A4 Kartta 2
A3 Kartta1

Kuvia kylästä, vaarasta, järvestä ja lapin luonnosta yleensä!

Risto Niemelän Kuvat
Maria Junttilan kuvia
Virve Kankaan kuvat
Oiva Seipäjärven kuvia
Paula Junttilan kuvia
Tuula Saariniemen kuvia
Rauno Lankilan kuvia
Paula MP kuvia